Karoliini Johan Henrik Waldeman
1692- 1726

Matti Saarni

Vääpeli, karoliini ja kruununnimismies Johan Henrik Waldeman syntyi Inkerin-maalla noin vuonna 1692. Oli ammattisotilas. Palveli Viipurin rykmentissä, Pohjanmaan rykmentin Trottoniuksen komppaniassa sekä Kalajoen ja Kemin komppanioissa. Sotilasarvoltaan furiiri Viipurin rykmentissä, ylennettiin kersantiksi vuonna 1714 ja vääpeliksi vuonna 1718. Sai eron armeijasta 14.2.1722 ja siirtyi kruununnimismieheksi Limingan pitäjään. Johan Henrik Waldeman kuoli vuonna 1726.

J.H. Waldemanin aktiivinen sotilasura ajoittuu Suuren Pohjansodan ajalle. Sen erityisiin tapahtumiin kuuluu Trondheimin valloitukseen tähdännyt sotaretki, joka päättyi Ruotsin armeijaa kohdanneeseen hirvittävään tuhoon.

Joukot kokoontuivat Jämtlannissa sijaitsevaan Duvediin ja lähtivät sieltä liikkeelle kohti Norjan rajaa elokuussa 1718. Kenraali Armfeltin joukoissa oli hieman yli 10000 miestä, joista Pohjanmaan rykmentin osuus oli 910 miestä. Huono sää, huoltovaikeudet ja odotettua voimakkaampi vastarinta hidastivat tavoitteen saavuttamista. Kun joulukuussa kuningas Kaarle XII kuoli, hyökkäyssuunnitelmat peruutettiin ja kenraali Armfelt aloitti paluumatkan. Tuntureilla joukot yllätti jäätävä lumimyrsky. Handöliin palasi kolmannes joukoista, suurin osa oli menehtynyt tuntureille.

Kenraali Carl Armfeltin pitämät pääkatselmukset joukkojen rippeille pidettiin syksyllä vuonna 1719. Johan Waldeman oli Kemin komppanian katselmuksessa Ångermanlannissa Hornäsin kylässä Själewadin pitäjässä lokakuun 15. päivänä ja saman kuun 18-19 päivänä Kalajoen komppanian katselmuksessa. Univormu oli riekaleina ja ase kadonnut. Hän oli saanut repun ja parin punaisia sukkia.

Armfeltin armeijan tuho Norjan tuntureilla.
Kuparipiirros Kansallismuseossa

Merkinnöistä käy selville myöskin se, että Waldeman oli ylennetty vääpeliksi helmikuussa 1718 ja samalla siirretty Kalajoen komppaniasta Kemin komppaniaan. Erityisenä meriittinä on kirjoihin merkitty, että Waldeman oli ollut Suomessa komennuksella majuri Enebergin (Salomon Eneberg) matkassa. Tämän majurin toiminnasta on kirjoittanut Lauri Kujala teoksessaan Pohjanmaan puolustus Suuren pohjan sodan aikana (Helsinki 1953). Enebergin ryhmä kantoi tavanmukaisen sissitoiminnan ohella verojakin Pohjois-Suomessa.

Sodan jälkeen vääpeli Waldemanilla oli virkatalo Tyni joka sijaitsi Rovaniemellä Muurolassa.

J.H. Waldeman erosi armeijasta 14.2. 1722, jolloin hän siirtyi nimismieheksi Liminkaan. Wirilander mainitsee kirjassaan Suomen upseeristo 1700-luvulla, että rauhan tultua, vuosina 1721-23, oli armeijassa liikaa upseereita. Aliupseeristo joutui tekemään heille tilaaja siten kaikkiaan 600 vääpelin ja kersantin piti luopua viroistaan. Elokuussa vuonna 1722 sai Muurolan Tynin virkatalon eräs sotavankeudesta palannut Matts Hofvin. Luultavaa on, että Waldeman sai erorahan.

Siirtyessään Liminkaan Waldeman osti 65 riikintaalarilla autioksi jääneen Okkosen tilan, joka oli yhden manttaalin kokoinen perintötila. Hän myi sen verrattain pian oululaiselle kauppiaalle Jacob Estlanderille, joka hankki tilaan asianmukaiset lainhuudatukset.

Kruununnimismies J.H. Waldemanin luultavimmin
omakätinen allekirjoitus.

Waldemanin kuoltua vuonna 1726 hänen puolisonsa Brita Christina oli ottanut muuttokirjan toiseen päähän Suomea, Vehkalahdelle. Mitään merkintää hänen asettumisestaan sinne ei kuitenkaan ole löydetty. Tietoja lapsista ei Limingan asiakirjoissa ole. Myöhemmin on selvinnyt, että heitä oli ainakin kolme. Yksi pojista lienee syntynyt Jämtlannissa, minkä perusteella Brita oli seurannut miestään Ruotsiin. Tämä ei olisi poikkeuksellista. Tiedetään, että monilla Armfeltin sotilaista oli Jämtlannissa mukanaan perhe, mikä seikka rasitti paikallista väestöä aikana, jolloin vuodentulo oli huono.

Pitkään avoimena pysynyt probleema oli, miten karoliini J.H.Waldeman liittyi Qravaisissa ja Isossakyrössä 1700-luvulla tavattaviin Waldeman-nimisiin henkilöihin. Oravaisissa oli toiminut masuunimestari Johan Waldeman ja Isossakyrössä asui korpraali Daniel Henrik Waldeman. Sukunimen harvinaisuuden takia pidettiin alunperin todennäköisenä, että kyseessä oli sukulaisuussuhde. Tätä olettamusta vastaan puhui mm. tieto siitä, että Oravaisissa tunnettiin paikallishistoriaankin kirjattu tarina, jonka mukaan paikkakunnan ensimmäisiä asujia olivat kalastajien vaimot Valdemanin Hedda ja Gyttjevikin Dara. Lisäksi Qravaisissa on pieni mäki. Waldemansbacke, joka ennen maan kohoamista oli ollut Valdemansö-niminen saari. Nämä molemmat seikat viittasivat siihen, että waldemanit olisivat vanhoja oravaislaisia. Ilmeisesti tarinahenkilöiden nimet olivat vuosien varrella vaihtuneet, kun samanlainen kahden kalastajan vaimon tarina tunnetaan muualtakin. Waldemansbacke on paikalla, jossa masuunimestarin asumus oli eikä nimi liene sen vanhempaa perua. Miten saaren nimi selittyy, jos tieto pitää paikkansa, on tutkimatta.

Karoliini Johan Henrik Waldemanin ja mainittujen pohjanmaalaisten sukujen yhteys selvisi vasta vuonna 1997, kun varkautelainen Terhi Arpalahti löysi Isonkyrön rippikirjoista perheen, johon kuuluivat Gustaf Adolph Palmgren, hänen puolisonsa Beata Kristina Halfbiörn ja lapset Johan, Daniel ja Anna Maria Waldeman. Kurkijoella noin vuonna 1706 syntynyt Palmgren oli katselmuskirjuri ja hänellä oli Söfringin virkatalo Isonkyrön Palhojaisten kylässä vuosina 1728-1740. Mainittakoon, että vaimo piti tyttönimensä myös avioliitossa aina vuoteen 1734, jolloin laki muuttui.

Palmgrenilla oli myöhemmin kersantin virkatalo Paavolan Pehkurin Kuokkalassa vuosina 1741-1745 ja lippumiehen virkatalo Limingan Lumijoen Januksessa vuosina 1745-1751, jolloin hän erosi palveluksesta. Tämän jälkeen hänen ja hänen puolisonsa vaiheista ei tiedetä.

Beata Kristina Halfbiörn on aivan ilmeisesti sama henkilö kuin nimismies Waldemanin leski Brita Christina. Sukunimen Halfbiörn myötä ratkesi lesken muuttokirjan arvoitus, Vehkalahdella kun asui Halfbiörnin sotilassukua. Waldemanin avioliitto vastasi aikansa käytäntöä, aliupseeristo huolehti reviiristään myös yksityiselämää koskevissa asioissa, kuten Wirilander sosiaalihistoriallisessa väitöskirjassaan (Suomen upseeristo 1700-luvulla, Helsinki 1950) kertoo.

Myöhemmin Terhi Arpalahti löysi Kemin myllytullimanttaalikirjoista lisäevidenssiä. Vuoden 1723 kohdalla on merkintä "Feltwäbeln Waldemans hu(stru) Halströmistä". Todennäköisesti kirjuri on tavoitellut outoa sukunimeä Haltbiörn.

Sukujen Waldeman ja Halfbiörn välillä ollut yhteys selviää myöskin Isonkyrön kastettujen luettelosta. Sotilas Daniel Waldemanin vanhimman lapsen Johan Gustafin kummeina 16.1.1745 oli Isonkyrön kappalainen Israel Alftan, eräs Hans Seppänen ja vaimo Susanna Jakobsdotter, Johan Waldeman, jfru Anna Maria Waldeman ja Johan Waldeman sekä "föraren Falckens änckia Maria Halfbiörn".

Mainittu Maria Halfbiörn oli ollut avioliitossa Didrich Falckin kanssa, joka palveli ilmajoen rykmentissä sotilasarvonaan förare ja kuoli Ilmajoella 24.2.1738. Pariskunnalla oli neljä lasta, jotka Maria Margareta-nimistä tytärtä lukuunottamatta kuolivat pieninä. Maria Halfbiörn oli mahdollisesti täti ruotusotilas Daniel Waldemaninille eli äidin sisar. Mikäli Danielin äiti vielä silloin oli elossa, olisi hän asunut kaukana Paavolassa, jossa Palmgrenin virkatalo tuolloin oli.

Kummiluettelossa mainittu Johan Waldeman oli kastettavan lapsen setä eli Daniel Waldemanin veli, masuunimestari Oravaisista. Anna Maria Waldeman oli lapsen täti, veljesten sisar, tuolloin kaksikymmentävuotias.

Paljon on pohdittu sitä, missä masuunimestari Johan Waldeman oli saanut koulutuksen tehtäväänsä. Arveltiin, että hän olisi ollut opissa Suomen tai Ruotsin ruukeilla, mutta mistään luetteloista ei tukea tälle olettamukselle ole saatu. On mahdollista, että oppi oli saatu työpaikkakoulutuksella. Kirkonkirjoihin Johan Waldeman on merkitty hyttirengiksi ainakin vielä vuonna 1757 ja vasta myöhemmin masuunimestariksi.

Piirros Oravaisten masuunista 1800-luvulta.
Kuva kirjasta Oravais sockens historia.
Masuuni lopetti toimintansa 1867.

On arvailtu, että jokin merkitys Johan Waldemanin työpaikan valintaan saattoi olla Kimon ruukin inspehtorilla, vääpeli Erik Ahrnerilla, joka oli ollut nimismies Waldemanin tavoin karoliini Armfeltin joukoissa ja selvinnyt hengissä Norjan tuntureilta. Armeijassa hän toimi Pyhäjoen komppanian kirjurina. Mainittakoon, että Ahrnerilla oli vuosina 1723-25 sama Söfringin virkatalo, joka vähän myöhemmin siirtyi Palmgrenille.

Masuunimestari Johan Waldeman avioitui Katarina Bergströmin (1731-3.2.1796) kanssa. Puolisoilla oli peräti 20 yhteistä lasta. Heistä suurin osa kuoli pieninä. Vanhin lapsi Johan Gustaf (s. 12.10.1750) saavutti täysikäisyyden ja hänen sukunsa jatkuu monilukuisena. Hedvig (s.20.10.1753) toimi pappilan sisäpiikana ja avioitui Nils Snellmanin kanssa ja sai täten nimensä Sursillin sukukirjaan. Hänen sukunsa on yksityiskohtaisemmin tutkimatta. Kolmas täysikäisyyden saavuttanut lapsi oli Adolph (s.28. 12.1759, k. 11.3.1793 Pietarissa), jonka sukua ei ole enää. Nuorimman täysikäisyyden saavuttaneen lapsen, Christina Charlottan (s. 12.12.1769, k. 17.7.1810) sukuhaara on laaja ja siinä tavataan muunmuassa kuvaamataiteellista lahjakkuutta (suku Uusitalo-Frisk).

Johan Gustaf Waldeman (s. 12.10.1750, k. 14.6.1809) toimi Kimon ruukilla nippuseppänä, mutta kuollessaan hänet mainitaan päivätyöläiseksi. Hän avioitui vuonna 1773 Margareta Blomlinin kanssa. Hänen lapsistaan Johan Henrik (s.23.4. 1777), Hedvig Charlotte (s. 17.9.1778), Gustaf (s.23.11.1780) ja Daniel Fredrik (s. 14.2.1783) saavuttivat täysikäisyyden. Kahden ensinmainitun suku tunnetaan tähän päivään saakka. Gustaf muutti Perhojoelle eikä hänen myöhempiä vaiheitaan tunneta. Daniel kuoli 5.2.1809 Uumajassa.

Johan Henrik Waldeman (s. 23.4.1777 k. 1.10.1824 Vaasa) toimi Vaasassa räätälinä. Hän suoritti mestarintutkinnon vuonna 1802 työnäytteenään frakki. Suomen sodan aikaan hän oli armeijan palveluksessa Vaasan rykmentissä sotilasarvoinaan furiiri ja kersantti. Hänen puolisonsa oli vaasalaiseen räätälisukuun kuuluva Brita Catharina Lindström, (s. 14.12.1776, k.4. 1.1832).

Räätäli Waldemanin lapsista vain yksi, Gustaf Fredrik Waldeman (s. 18.9.1801) saavutti aikuisiän. Hän kävi Vaasan triviaalikoulua syyskuusta 1814 seuraavan vuoden joulukuuhun saakka, jolloin hän otti hoitaakseen Raippaluodon lukkarin viransijaisuuden lukkari Johan Rodénin sairastuttua. Waldemanista mainitaan Raippaluodon seurakunnan 200-vuotisjulkaisussa, että W. oli "en flitigt anlitad skrivarkarl". Waldeman avioitui ruotsinmaalaisen Greta Lovisa Söderströmin kanssa 30.12.1819, joka oli syntynyt Tukholmassa 6.8.1798. Hänen isänsä oli Matts Söderström, Tukholmassa syntynyt ja sieltä vuonna 1801 Kaskisiin muuttanut puutarhuri. Hän toimi sittemmin Vaasassa tupakkaviljelmillä.

Greta Söderströmin äiti oli Anna Margareta, o.s. Lindberg, joka oli syntynyt 2.11.1767 Mariefredissä. Hänen isänsä oli mariefrediläinen porvari Olof Mört (s.171 1, k.1780). Sukunimen Lindberg Margareta sai holhoojan sukunimestä.

Lukkari Waldeman siirtyi Raippaluodosta Ilmajoen seurakuntaan, jossa toimi kuolemaansa saakka. Hänen lapsiensa Emma Roosin (o.s. Waldeman, s. 21.1. 1820), Johan Gustaf Waldemanin (s. 11.11. 1829) ja Carl Henrik Waldernanin (s. 28.11. 1831) suku on jatkunut tähän päivään.

Gustaf Fredric Waldemanin lisäksi suvussa tavataan lukkareina hänen poikansa Erik Johan Waldeman Kauhajoella ja Johan Gustaf Waldeman Parkanossa sekä viimemainitun poika Gustaf Fredric Waldeman Isojoella. Emma Roosin puoliso oli lukkari Erik Roos ja heidän poikansa Oskari Rosenborg (ent. Roos) oli Tyrvännön lukkari.

Hedvig Siarlotte Waldeman syntyi 17. 9.1778 Oravaisissa nippuseppä Johan Gustaf Waldemanin tyttärenä ja kuoli 28.9.1845 Laihialla. Hänen veljensä oli yllämainittu räätäli Johan Henrik Waldeman. Hedvig Waldemanin sukuhaaraa tavataan tänä päivänäkin Vaasan seudulla ja ainoastaan tässä sukuhaarassa on sukunimi säilynyt, kylläkin muodossa Walderman. Waldermaneja on emigroitunut Amerikkaan, jossa tätä sukua ja sukunimeä on edelleen. Raippaluodossa asuva Olof Walderman (s.28.8.1955), joka kuuluu tähän sukuhaaraan, on julkaissut Waldeman-sukua koskevan tutkimuksensa sukututkimuslehdessä Släktspejaren 12:8,1994).

Masuunimestari Johan Waldemanin veljelle Daniel Waldemanille (s.n. 1724 k. 9.2.1785) lienee suunniteltu sotilas-uraa, koska hänet oli jo poikasena, 28.3. 1735, otettu Pohjanmaan rykmentin majurin komppaniaan ensimmäiseksi rummunlyöjäksi. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1743. Myöhemmin hän oli ruotusotilaana ja asui Isokyrössä ja Vähäkyrössä. Daniel Waldemanin syntymävuodeksi on sotilaslähteissä mainittu 1718. Vuosi 1724 on laskettu kuolinpäivään merkitystä iästä. Aikaisempi vuosi sopisi paremmin tietoon syntymäpaikasta. Ehkä 1. rummunlyöjäkin olisi mieluummin 17 kuin 11 vuotias.

Daniel Waldemanin puoliso oli Caisa Larsdotter Söderberg. Pariskunnasta lähtevää sukuhaara lienee laaja.

Anna Maria Waldeman oli syntynyt noin vuonna 1725 ja kuoli 10.2.1777 Koivulahdella. Hän oli kolmas karoliini Johan Henrik Waldemanin lapsista. Hänet tavataan veljensä Danielin vanhimman lapsen kummina. Kirkonkirjoissa hänen sukunimensä on myös muodossa Wallerman. Anna Waldeman oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso oli sotilas Jacob Blink, toinen koivulahtelainen talollinen, leskimies Michel Måretensson. Anna Marian lapset kuolivat pieninä.

HALFBIÖRN-suku

Karoliini Johan Henrik Waldemanin puoliso oli Brita (Beata) Christina Halfbiörn. Hänen syntymäänsä ei ole voitu löytää kirkonkirjoista eikä liioin tiedetä, missä ja milloin hän kuoli. Kuten yllä on kerrottu, hänet mainitaan Limingan manttaalikirjoissa Brita Christinana ilman sukunimeä, Kemin myllytulliverokirjoissa vääpeli Waldemanin vaimona H-alkuisella nimellä ja Isonkyrön rippikirjoissa kolmen Waldeman-lapsen kanssa täydellisellä nimellä. Lisäksi Maria Halfbiörn, joka mahdollisesti on Beatan sisar, tavataan sotilas Daniel Waldemanin lapsen kummina, kuten yllä on mainittu.

Halfbiöm-suku on rälssisuku tai aatelissuku, joka monien muiden ulkomaalaisten sotilassukujen kanssa löysi tiensä Itä-Suomeen 1600-luvulla, kolmekymmenvuotisen sodan jälkimainingeissa. Suku on esitetty Ramsayn teoksessa Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden (H:fors 1911). Siinä on myös oheen kopioitu vaakuna, jota lienee käytetty majuri Bengt Halfbiörnin hautajaiskulkueessa.

Majuri Halfbiörn on Suomen sukuhaaran kantaisä. Hän kuoli vuonna 1683. Halfbiörn kuului eversti Albrekt Ritterin komppaniaan ja sittemmin eversti von Burghausenin Savon rakuunarykmenttiin. Hänen karriäärinsä oli seuraava: kersantti 1654, vänrikki 1655, kapteeni 1665, majuri 1679. Halfbiörn erosi armeijasta vuonna 1675. Kuoltuaan vuonna 1683 hänet haudattiin Virolähden kirkkoon, jonka seinälle asetettiin hänen vaakunakilpensä. Se on sittemmin on siirretty museotiloihin.

Vaakunaa ei ole ainakaan toistaiseksi onnistuttu löytämään heraldiikkaa käsittelevästä kirjallisuudesta eikä tiedetä, onko se porvarisvaakuna vai aatelisvaakuna. Virolahden käräjillä esitettiin vuonna 1745 asiakirja todistukseksi suvun aatelisarvosta. Sen mukaan veljekset Daniel ja Harald Halfbiörn olisivat tulleet aateloiduiksi vuonna 1601 Heidelbergissä.

Majuri Bengt Danielsson oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso oli eräs Chirstin Arwedsdotter, joka kuoli vuonna 1677. Sen jälkeen majuri avioitui Johanna Leslin kanssa, joka oli skottilaisen aatelismiehen ja palkkasoturin Jacob Lindsayn leski. Tämän kautta majurin omistukseen tuli Alapihlajan rustholli. Sitä ennen hänellä oli ollut Hailin vapaatila.

Bengt Halfbiörnillä oli luultavasti ensimmäisestä avioliitostaan Christin Arwedsdofterin kanssa lapset Daniel, Johan, Bengt, Arwed ja tytär (Gertrud, joka oli naimisissa pappi Henrik Hoppiuksen kanssa. Pyhtään käräjillä vuonna 1693 laaditusta pöytäkirjasta ilmenee, että Gertrudilla olisi ollut sisar, joka oli naimisissa Henrik Hoppiuksen veljen Cbr. Hoppiuksen kanssa. Sisaren nimeä ei mainita.

Yllämainittu Daniel Halfbiörn oli sotilasarvoltaan vääpeli. Hänen puolisonsa oli Margereta Giösling (s. noin 1672, k. 22.9.1737 Ilmajoki). Tämän vanhemmat olivat Saksasta tullut Filip Giössling ja Brita Henriksdr. Hoppius. Heidän lapsiaan olivat ainakin Maria (s.17.2.1705 Pyhtää) ja Anna (s.21.2. 1709 Pyhtää). On mahdollista, että samaan sisarussarjaan olisi kuulunut karoliini Waldemanin puoliso, mutta tätä olettamusta vahvistavat dokumentit ovat löytämättä.

Giösling ja Hoppius-sukuihin liittyy saksalaissyntyinen suku Stråhlman ja edelleen Juustenien suku.

*

Helsingissä Suomen Sukututkimusseuran tiloissa pidettiin 21.11.1998 kokous, johon osallistui joukko Halfbiörn- suvusta kiinnostuneita henkilöitä. Palaverissä hahmoteltiin tutkimuslinjoja.